keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Ei vieläkään!



Tänään haaveet lyttääntyivät taas kerran. Tässä kuussa olin jälleen erittäin toiveikas, jopa toiveikkaampi kuin aiemmilla kerroilla, koska käytimme ensimmäisen kerran Clear Bluen ovulaatiotestiä. Vaikka testi kertoi tarkan ovulaatioajankohdan, emme siltikään onnistuneet. Ja uskokaa pois, yritystä ei puuttunut!

Nyt alkaa jo tuntua aika pahalta. Ensinnäkin joka kuukautinen uusi yritys ja toivon viriäminen ovat jo itsellään aika raskaita. Toisekseen joka viikko joltain suunnalta tulee uteluita, että joko meillä on suunnitelmissa hankkia perheen lisäystä. Kyllä ihmiset ovat sitten ajattelemattomia! Ikävä kyllä miehen äiti on myös asiassa kaikkea muuta kuin hienotunteinen ja painostaa meitä ihan avoimesti joka tapaamisella hankkimaan lapsia. En enää tiedä mitä sanoa hänelle (koska en halua riitaantua, enkä koe tarvetta keskustella asiasta hänen kanssaan), joten suoraan sanottuna välttelen hänen tapaamistaan.

Mitä kummallista tässä pitäisi tehdä, että vihdoin tärppäisi? Seistä päällään ilmeisesti, kun ei nk. perinteisin keinoin tunnu onnistuvan. Emme tietenkään ole luovuttamassa, mutta aina tässä tietyssä vaiheessa kiertoa alkaa tappiomieliala viedä voiton. Miksi se on kaikille muille niin helppoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti